Näin vältät tyypilliset urheiluvammat

Näin vältät tyypilliset urheiluvammat

Kun ryhtyy harrastamaan liikuntaa tauon jälkeen, tärkeintä on maltti ja monipuolisuus. Jos jotain kuitenkin sattuu, Pihlajalinnasta saa avun nopeasti.

Liian paljon ja liian nopeasti. Nämä kaksi asiaa ovat liikuntalääketieteen erikoislääkäri Petri Heleniuksen mukaan tyypillisimmät syyt harrastajaliikkujan haavereille. Rasitusvammojen riski on erityisen suuri, jos liikkumisesta on pitänyt taukoa.

Aloita maltilla

Liikkuminen on hyvä aloittaa rauhallisesti. Peruskuntoa voi kasvattaa esimerkiksi reippaalla kävelyllä, pyöräilemällä, hiihtämällä tai uimalla.

− Nämä ovat turvallisia lajeja, joissa ei juuri tule vammoja. Mitä huonompi peruskunto on, sitä tärkeämpää on aloittaa liikkuminen asteittain, eikä suunnata suoraan esimerkiksi pitkille juoksulenkeille, Helenius sanoo.

Vaikka liikkumisen into on alussa usein suuri, on tärkeää totuttaa elimistö liikkumaan ja antaa sille aikaa palautua. Varsinkaan alussa peräkkäisinä päivinä ei kannata harrastaa kuormittavaa urheilua. Jos esimerkiksi juoksemisen aloittaa liian rajusti, voi seurauksena olla alaraajojen rasitusvammoja, kuten juoksijan polvi, penikkatauti tai akillesjänteen kipeytyminen.

− Akillesongelmat johtuvat tyypillisesti juoksumatkojen liian nopeasta pidentämisestä, huonoista juoksukengistä, tekniikan puutteista tai alaraajojen toiminallisista ongelmista.

Muista monipuolisuus

Rasitusvammoja voi välttää harjoittelemalla monipuolisesti. Kestävyyslajien rinnalla on hyvä kiinnittää huomiota lihaskunnon parantamiseen. Hyvä keino tähän on kuntosali. Jos harjoituksia kuitenkin tekee huonossa ryhdissä tai huonolla tekniikalla, voi seurauksena olla esimerkiksi polvien, alaselän tai olkanivelen alueen rasitusoireet.

− Mikäli ei ole käynyt aiemmin kuntosalilla tai edellisestä kerrasta on pitkä aika, kannattaa pyytää asiantuntijaa tarkistamaan liikkeiden oikea suoritustekniikka ja mahdollisesti laatimaan henkilökohtainen harjoitusohjelma.
Hyvän avun minkä tahansa liikunnan aloittamiseen voi saada liikuntakeskuksen tai kansalaisopiston kurssilta.

− Hyvien ohjeiden lisäksi on tärkeää kuunnella omaa kehoaan. Jos vaikkapa asfaltilla juokseminen saa jalat kipeytymän, kannattaa suosiolla kokeilla pehmeämpää alustaa, kuten pururataa tai metsäpolkuja, Helenius toteaa.

Opettele tekniikka

Joukkue- ja kontaktilajeissa, esimerkiksi salibandyssa ja jalkapallossa, kovilla ovat etenkin nilkat ja polvet.

− Lievät nyrjähdykset ja ruhjeet parantuvat yleensä levolla. Jos jalka ei kestä astumista tai vääntövammaan liittyy turvotusta, on hyvä hakeutua lääkäriin.
Toisinaan tarvitaan röntgen- tai magneettikuvaus, jolla voidaan kartoittaa tarkemmin vamman laatu. Leikkaushoitoon urheiluvammoissa joudutaan turvautumaan nykyään harvoin.

− Jos haaveri sattuu, Pihlajalinnasta saa nopean ja täsmällisen avun, jolloin paraneminen pääsee alkamaan heti.

Joukkuelajeissa haaverin todennäköisyyttä voi pienentää lämmittelemällä, huolehtimalla hyvästä palautumisesta ja opettelemalla lajitekniikkaa. Sama pätee esimerkiksi sulkapalloon ja tennikseen, joissa erityisesti tekniikkaongelmat voivat näkyä olkanivelen tai kyynärpään kipuna.

− Mikäli tekniikka on kunnossa, mutta jokin kropan osa on silti altis rasitukselle, kannattaa hakeutua fysioterapeutin konsultaatioon, Helenius sanoo.


Kun aloitat liikunnan tauon jälkeen:

  • Hanki kunnon varusteet, kuten lenkkikengät.
  • Kaksi tai kolme kertaa viikossa riittää aluksi. Kroppa tarvitsee myös lepoa.
  • Vaihtele ja kokeile eri lajeja.
  • Totuta keho liikkumiseen eli aloita kevyistä ja lyhyistä harjoituksista ja lisää rasitusta pikkuhiljaa.
  • Opettele lajien oikeaa tekniikkaa.
  • Mene rohkeasti mukaan liikuntakursseille.
  • Huolehdi riittävästä palautumisesta.
  • Kiinnitä huomiota ruokavalioon.

Teksti: Tiina Laaninen